48. Sotaa rauhan ja turvallisuuden nimissä
By Jani Laasonen / resurssipohjainentalous.blogspot.fi
May 13, 2016

Yhdysvaltojen laajamittaiset hyökkäykset Irakiin ja Afganistaniin ovat välttämättömiä kansallisen turvallisuuden nimissä – niin sanotaan. Supervalta pitää partasuisia afgaaniluolamiehiä kaiken vaivan ja satojen miljardien dollareiden arvoisina. Vuonna 2007 USA:n puolustusministeriö käytti ”terrorismin vastaiseen sotaan” yli 160 miljardia dollaria. Samana vuonna terrorismin uhreina maailmalla kuoli 70 yhdysvaltalaista. Vertailun vuoksi sanottakoon, että kyseisenä vuonna pähkinäallergia vaati Yhdysvalloissa tuplasti enemmän kuolonuhreja. Jostain syystä emme kuitenkaan näe 320 miljardin dollarin sotaa globaalia pähkinäallergiaa vastaan. Voisiko invaasion taustalla olla siis muitakin syitä kuin Yhdysvaltojen vilpitön halu suojella kansalaisiaan?

Sota on epäilemättä maailman paras bisnes. Sota kuluttaa ihmisten lisäksi kaikkea sitä mitä tehtaat tuottavat. Paras liiketoiminta syntyy silloin, kun pääsee rahoittamaan ja aseistamaan sodan molempia osapuolia ja lopulta jälleenrakentamaan maan kaiken hävityksen jälkeen. Jos valloitetussa maaperässä on paljon luonnonrikkauksia, öljy- ja kaivosteollisuuden omistaminen käy myös kannattavaksi.

Vuonna 2003 alkanut ja vuoden 2011 lopulla päättyneeksi julistettu Irakin sota tuli maksamaan operaatioon osallistuneen liittouman maiden veronmaksajille yhteensä tuhansia miljardeja dollareita, keskimäärin noin 196 miljoonaa euroa päivässä. Kyse on melkoisesta tulonsiirrosta sotateollisuuden hyväksi. Kaikki tuo raha kasvattaa tietysti myös bruttokansantuotetta, mikä talouden kieroutuneiden mittareiden mukaan tarkoittaa lisääntynyttä hyvinvointia. Rahaa sodankäyntiin valtiot saavat keskuspankeilta, jonka valtaeliitillä on omistuksia sotatarviketeollisuudessa. Lainan pääoman ja korot maksaa hyväuskoinen, ahkera ja auktoriteettiuskoinen kansa omalla työnteollaan. Päätään puistellen se ihmettelee maailman hulluutta, tietämättä tyypillisesti mitään asioiden todellisista syy- ja seuraussuhteista.

Valtaeliitin omistamat, vain näennäisesti vapaat ja puolueettomat mediatalot annostelevat pelon ja viihteen määrää yhteiskunnassa tilanteen vaatimalla tavalla. Sodankäynnin historian toistaiseksi paras vihollinen on luonteeltaan näkymätön. Se on vihollinen, jonka takuuvarmasti tiedetään pitävän majaansa Afganistanin vuoristoluolissa, mutta jota ei koskaan voida nähdä eikä sen vuoksi myöskään koskaan saada kiinni. Terrorismin vastaista sotaa voitaisiin tarvittaessa ylläpitää vaikkapa ikuisesti.

Terroristi on vihollinen, joka on luonteeltaan yhtä näkymätön ja ikuinen kuin maailmaa kahlitseva velka. Se karkaa aina vain kauemmaksi, riippumatta siitä kuinka paljon työtä ja vaivaa sen kiinnisaamiseksi tehdään. Kyse ei ole sodan voittamisesta ja päämäärän tavoittamisesta vaan jatkuvasta kuluttavasta liikkeestä. Myös sodan älykkyys on markkinatalouden tavoin syöpäkasvaimen älykkyyttä.

Sota ei ole muuttanut luonnettaan viimeisten vuosituhansien aikana. Ainoa asia, mikä on muuttunut, on sodasta puhuminen. Orwellilaiseen tyyliin puhumme konfliktin hallinnasta, rauhanvälityksestä ja kansainvälisestä kriisinhallinnasta. Siksi kaikkiin rauhan ja rakkauden ilosanomaa levittäviin aseellisiin instituutioihin, järjestöihin ja säätiöihin tulisi suhtautua yhtä suurella varauksella kuin itse terroristijärjestöihin. Ongelmista elämänvoimansa saavat ongelmanratkaisuinstituutiot elävät ja voivat hyvin vain silloin, kun maailmassa on ongelmia. Sota sotaa vastaan ylläpitää ainoastaan sotaa, ja sodan varaan rakennettu liiketoiminta on aina likaista, riippumatta siitä kuka tai ketkä sen puolesta puhuvat.

Kun suomalainen Martti Ahtisaari voitti vuonna 2008 Nobelin rauhanpalkinnon, tuli myös Suomelle mahdollisuus päästä kiinni maailman tuottoisimpaan bisnekseen. Heti palkinnon varmistettua ryhtyi ulkoasianministeriö valmistelemaan Suomelle uutta orwellilaista rauhanvälityksen strategiaa:

"Suomi tähtää rauhanvälityksen suurvallaksi. Suomella on paljon näyttöjä rauhanvälityksestä, mutta roolia rauhanvälityksessä voidaan vahvistaa entisestään. Ulkoministeriön julkaisema ’Rauhanvälitys – Suomen suuntaviivoja’ on keskustelunavaus, joka koskee Suomen uusia mahdollisuuksia rauhanvälityksessä. ”Rauhanvälitysaloite on lähtölaukaus sille, että Suomesta tulee todellinen rauhanvälityksen suurvalta”, ulkoministeri Alexander Stubb visioi selvityksen julkistustilaisuudessa Katajanokan Kasinolla 6. toukokuuta." (Ulkoasiainministeriö, 6.5.2010)

Meillä todellakin on paljon näyttöjä paitsi rauhanvälityksestä myös suurvaltahankkeista. Taistelimmehan jo toisessa maailmansodassa yhdessä oman aikansa suurimman rauhanvälittäjän, Adolf Hitlerin, rinnalla valloitussotaa Neuvostoliittoa vastaan Suur-Suomen puolesta. En nosta tätä historiallista tosiseikkaa esiin niinkään ärsyttääkseni maanmiehiäni kuin herätelläkseni heitä oman aikamme propagandan unesta ja osoittaakseni aseellisen rauhanvälityksen lähtökohtaisen kieroutuneisuuden.

Jotta rauhanvälityksen suurvaltahanketta voidaan viedä eteenpäin tulee sotaan – tai siis rauhanvälitykseen – nihkeästi suhtautuva kansa ensin aivopestä kannattamaan sotaa – tai siis rauhanvälitystä. Ensimmäinen askel tähän on retoriikka. Negatiivisia mielleyhtymiä herättävien kannanottojen sijaan käytetään vain positiivisia ilmaisuja ”Suomesta tulee rauhanvälityksen suurvalta” ja ”Suomi edistää maailmalla rauhan ja vapauden asiaa”. Kuten muistamme, orwellilaisessa maailmassa sota on rauhaa, orjuus vapautta ja tietämättömyys voimaa. Sitä samaa tyhmistyttävää kulttuuria, jota Yhdysvalloissa on sovellutettu jo vuosikymmenten ajan, yritetään nyt istuttaa Suomeen. Sen ei pitäisi mennä sellaisenaan läpi. Se on liian läpinäkyvää.

Kuka saattaakaan toteen kaiken pahuuden maailmassa? Eikö hän tyypillisesti ole aina yleensä joku isänmaallinen, kaikkeen hyvään ja kauniiseen uskova kunnon kansalainen, joka valtaeliitin antamaan varmuuteen nojautuen syrjäyttää oman järkensä ja omatuntonsa, ponnistaa voimansa äärimmilleen ja tekee sen mitä on tehtävä rauhan, demokratian ja vapauden nimissä varmistaakseen tuleville sukupolville näin paremman elämän? Kun isänmaalliselle kansalaiselle annetaan tehtävä, niin totta kai hän sellaisen toteuttaa. Onhan hänen täytettävä paitsi omat odotuksensa itsestään urhoollisena ja isänmaallisena soturina myös asetovereidensa odotukset sekä kotona häntä odottavien, samalla kansallis-isänmaallisella propagandalla suggeroitujen, ystävien ja sukulaisten odotukset. Ihmisten tappaminen on aina vain pelkkä väliaikaistoimenpide suurempien tavoitteiden – yleensä rauhan ja väkivallattomuuden – tiellä.

Eivät siis tyrannit tee orjia vaan orjat tyranneja. Orjat, jotka sokeana seuraavat ja palvelevat isäntäänsä. Orjat, jotka eivät ehkä koskaan ole ajatelleet itsenäisesti ainoatakaan ajatusta loppuun saakka vaan ovat pureksimatta nielleet annetun varmuuden johtajiensa viisaudesta ja tuon varmuuden nojalla tappavat, raiskaavat ja ryöstävät ihmisiä vapaamman, kauniimman ja rauhallisemman maailman puolesta.

Sodat perustuvat tyypillisesti köyhien, kouluttamattomien, laiskasti ajattelevien, auktoriteettiuskoisten ja sokeaan kyseenalaistamattomaan tottelevaisuuteen alistuvien nuorten miesten laajamittaiseen alistamiseen, hyväksikäyttöön ja tappamiseen isänmaallisuuden valekaapuun puetun taloudellisen ja valtapoliittisen eduntavoittelun nimissä. Instituutiot kuvailevat näiden julmasti hyväksikäytettyjen ihmisten tekoja sankarillisiksi. Palkinnoksi hirmutöistään he saavat mitaleita, jotka rinnassaan he sitten henkisesti riekaleina palailevat koteihinsa. Kaikki se on paitsi äärimmäisen sairasta myös kovin surullista. Sodissa tehdyt syvästi tiedostamattomat teot johtavat paitsi sodan uhrien pohjattomaan henkiseen tuskaan ja kärsimykseen myös sotilaan omiin painajaisuniin, traumoihin ja masennukseen. Sodassa ei ole mitään sankarillista.


OSA I: Omavaraistaloudesta rahatalouteen
OSA II: Rahan ongelmallinen luonne
OSA III: Raha planeetan resurssienhallintajärjestelmänä
OSA IV: Negatiivisen energian yhteiskunta

30. Negatiivinen energia yhteiskuntien käyttövoimana
31. Vastakkainasettelun ja epäluulon maailma
32. Älä luota kehenkään – bisnes ei tunne ystäviä
33. Ongelmalähtöisen yhteiskunnan ongelma
34. Kuinka vapaa sinä uskot olevasi?
35. Korskeasta orista nöyräksi velkaruunaksi
36. Työmarkkinat vs. orjamarkkinat
37. Työmarkkinoiden prostituoidut
38. Hylkäämällä kulttuurisi huolehdit itsestäsi
39. Rotuerottelu vs. taloudellinen erottelu
40. Väärinymmärretty anarkia
41. Yhteiskunta ilman niukkuutta
42. Institutionalisoituneet hyväntekeväisyysjärjestöt
43. Raha korruptoi myös tieteen
44. Peak oil – öljyntuotannon huippu
45. Haluan miellyttää
46. Hallitsijan huoneentaulu
47. Lisää draamaa vai lisää hyvinvointia?
48. Sotaa rauhan ja turvallisuuden nimissä
49. Perinteisen journalismin rappio
50. Sosiaalisen epätasa-arvon ja sotateollisuuden synergia

OSA V: Kohti tulevaisuuden yhteiskuntaa

0.0 ·
0

Support Films For Action

Films For Action empowers citizens with the information they need to help create a more just, sustainable, and democratic society.

We receive no government or corporate funding and rely on our supporters to keep us going. Donate today.

Trending Today
How Norway Avoided Becoming a Fascist State
George Lakey4,538 views today ·
The Wisdom of Insecurity
Alan Watts3,897 views today ·
Why Engagement Rings Are A Scam. Here Are The Facts.
4 min3,335 views today ·
It Didn't Start With You: How Inherited Family Trauma Shapes Who We Are
Mark Wolynn1,620 views today ·
How Swedes and Norwegians Broke the Power of the ‘1 Percent’
George Lakey1,356 views today ·
Changing How We Think About Change
Ash Buchanan1,236 views today ·
This Facebook Comment About the UK Election Is Going Viral
Chris Renwick987 views today ·
What If Everything You Knew About Disciplining Kids Was Wrong?
Katherine Reynolds Lewis941 views today ·
Today I Rise: This Beautiful Short Film Is Like a Love Poem For Your Heart and Soul
4 min840 views today ·
Load More
Join us on Facebook
48. Sotaa rauhan ja turvallisuuden nimissä