47. Lisää draamaa vai lisää hyvinvointia?
By Jani Laasonen / resurssipohjainentalous.blogspot.fi
May 13, 2016

Miksi puhumme suurista poliittisista johtajista? Mikä heistä tekee niin erityisen suuria? Poliitikot voivat siirrellä rajoja, julistaa sotia, päättää lainsäädännöstä ja verotuksesta, mutta saavatko he koskaan aikaan mitään aidosti suurta – mitään konkreettista ja pysyvää?

Aleksanteri Suuri oli yksi tunnetuimmista maailmanhistorian suurmiehistä. Mutta mitä hän todellisuudessa sai aikaan? 1500 vuotta ennen Aleksanteri Suuren syntymää ihmiset Makedonian seudulla elivät keskimäärin melko vaatimatonta arkea. Tällöin elettiin teknologisen evoluution tuskallisen hidasta alkuvaihetta, ja vuosituhat toisensa jälkeen vaihtui ilman suurempia oivalluksia ihmisten tavassa asua, elää, valmistaa työkaluja ja hankkia ravintoa. Aleksanteri Suuren noustua valtaan ihmisten arki pysyi muuttumattomana. Se pysyi muuttumattomana Aleksanteri Suuren kuollessa, ja lähes samana se säilyi vielä 1500 vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin. Vasta vanhojen auktoriteettien arvovallan kyseenalaistaminen ja tieteellisen menetelmän käyttöönotto paransivat oleellisesti ihmisten hyvinvointia nykyisen Euroopan alueella. Mitä ikinä Aleksanteri Suuri omana elinaikanaan tekikään, niin mitään kovin mullistavaa se ei voinut olla. Miksi hänet silti nostetaan historialliseksi suurmieheksi?

Hyvin pian Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen hänen imperiuminsa luhistui. Tämän päivän Makedonia on pelkkä hiiren osoittimen kärjen kokoinen piste Google Earthin karttapallossa. Sama nolo kohtalo näyttää kohdanneen kaikkia imperiumeja ja kaikkia poliittisen historian suurmiehiä. Se pistää miettimään. Miksi ylipäänsä nimitämme näitä politiikan traagisia hahmoja ”historian suurmiehiksi”? Oliko Aleksanteri Suuren elämä lopulta yhtään sen suurempi ja merkityksellisempi kuin vaikkapa tavallisen nuoren miehen vauhdikas baari-ilta? Molemmissa toistuu sama tuttu draaman kaari, alkaen kovaäänisestä itsekorostuksesta ja uhosta, päättyen laskuhumalan itkuun ja anteeksipyytelyyn. Kun aika kuluu ja tunteet jäähtyvät, maailma palaa ennalleen, eikä jäljelle jää muuta kuin yksi uusi tarina kerrottavaksi.

Aleksanteri Suuri synnytti suuria tunteita. Aleksanteri Suuri oli oman aikansa Tauno Palo. Kuten valokankaiden Tauno Suuri omana aikanaan myös Aleksanteri Suuri oli oman aikansa suurin tunteiden tuottaja – draaman yksinvaltias. Ei kuolemattomia viisauksia. Ei tieteellisiä läpimurtoja tai teknologisia innovaatioita. Ei pysyvää vaikutusta ihmisten hyvinvointiin tai maailmankatsomukseen. Mutta sitäkin enemmän suurta draamaa ja suuria tunteita. Tässä Aleksanteri Suuren panos ihmiskunnalle.

Lähihistoriastamme voimme poimia lukuisia vastaavia kansainvälisen politiikan draaman mestareita. Romanian diktaattori Nicolae Ceauşescu esiintyi Karpaattien Nerona ja Ajatusten Tonavana; Hitler oli jämäkästi pelkkä Führer, suuri johtaja; Stalinin roolihahmo Isä Aurinkoisena vetoaa yhä tänäkin päivänä moniin venäläisiin - vain muutamia mainitakseni. Kaikki he saivat aikaan paitsi valtavaa kärsimystä myös suurenmoista draamaa: tragediaa, komediaa ja farssia – kaikkia draaman tyylilajeja.

Ainoa asia, jota poliitikot ovat koskaan pystyneet kansalleen tuottamaan, on draamaa. Siinä kaikki. Poliitikoille on käyttöä ainoastaan yhteiskunnissa, joissa ihmisten hyvinvointi on terveen järjen, tieteellisen metodin ja tasapainon älykkyyden sijaan luovutettu yhteiskunnallisen draamatuotannon varaan.

Emme kuitenkaan elä näytelmässä vaan todellisessa, luonnonlakeihin perustuvassa maailmassa. Fysiikan lait ovat todellisia. Samoin kaikki fysiologiset tarpeemme ovat todellisia. Kaikki ihmisten hyvinvointiin liittyvät ongelmat ovat pohjimmiltaan teknisiä. Miksi silti annamme näiden draaman mestareiden vaikuttaa hyvinvointiimme? Tottumuksestako? Niin kuin ne apinat siellä aitauksessa?

Meidän ei tule jäädä menneisyytemme vangeiksi. Nykyisen tieteellisen ja teknologisen ymmärryksen puitteissa voisimme elää aidosti älykkäästi suunnitellussa yhteiskunnassa, jossa kansalaisten hyvinvointia ei tarvitsisi laskea enää mielipiteiden, taikauskon, politiikan tai ylipäänsä minkään yhteiskunnallisen draamantuotannon mekanismin varaan. Sitä ei myöskään annettaisi sokeaan voitontavoitteluun ja syöpäkasvaimen älykkyyteen perustuvan rahajärjestelmän huoleksi. Draama voi olla viihdyttävää teatterissa tai televisiosta seuratessa, mutta se tulisi pitää visusti erillään reaalimaailmasta.

Luonto tuottaa ihmisille vain vähän luonnollista draamaa. Tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, myrskyt ja muut luonnonmullistukset ovat luonnon ainoa todellinen draaman lähde, mutta nekin ovat reaalimaailman haasteita ja sellaisina kehittyvän teknologian myötä yhä paremmin ennustettavissa ja hallittavissa. Rakennukset voitaisiin jo nyt suunnitella maanjäristykset, tornadot tai vaikkapa tsunamit kestäviksi, jos ihmisten hyvinvointia pidettäisiin tärkeimpänä tavoiteltavissa olevana asiana. Nykyisin keskitymme sen sijaan vain voiton maksimointiin.

Reaalimaailma luonnonlakeineen on suhteellisen tasainen, ennustettavissa oleva ja vakaa. Teknologian varaan laskettu hyvinvointi on siten varsin pysyvää. Tekniset innovaatiot ovat ajattomia. Kerran keksitty tekninen innovaatio jää lisäämään jälkipolvien hyvinvointia ikuisiksi ajoiksi eteenpäin. Niinpä nykyaikana, jolloin tiede ja teknologia kehittyvät kiihtyvästi kasvaen, myös hyvinvointimme voisi kasvaa kiihtyvästi – elleivät ihmisten erilaiset omatekoiset draamatuotannon mekanismit (kuten keinotekoisesti tuotettu ja ylläpidetty niukkuus) jatkuvasti jarruttaisi tätä kehitystä.


OSA I: Omavaraistaloudesta rahatalouteen
OSA II: Rahan ongelmallinen luonne
OSA III: Raha planeetan resurssienhallintajärjestelmänä
OSA IV: Negatiivisen energian yhteiskunta

30. Negatiivinen energia yhteiskuntien käyttövoimana
31. Vastakkainasettelun ja epäluulon maailma
32. Älä luota kehenkään – bisnes ei tunne ystäviä
33. Ongelmalähtöisen yhteiskunnan ongelma
34. Kuinka vapaa sinä uskot olevasi?
35. Korskeasta orista nöyräksi velkaruunaksi
36. Työmarkkinat vs. orjamarkkinat
37. Työmarkkinoiden prostituoidut
38. Hylkäämällä kulttuurisi huolehdit itsestäsi
39. Rotuerottelu vs. taloudellinen erottelu
40. Väärinymmärretty anarkia
41. Yhteiskunta ilman niukkuutta
42. Institutionalisoituneet hyväntekeväisyysjärjestöt
43. Raha korruptoi myös tieteen
44. Peak oil – öljyntuotannon huippu
45. Haluan miellyttää
46. Hallitsijan huoneentaulu
47. Lisää draamaa vai lisää hyvinvointia?
48. Sotaa rauhan ja turvallisuuden nimissä
49. Perinteisen journalismin rappio
50. Sosiaalisen epätasa-arvon ja sotateollisuuden synergia

OSA V: Kohti tulevaisuuden yhteiskuntaa

0.0 ·
0
Trending Today
The Uncurious, Continuing, Stubborn Refusal to Grasp Bernie Sanders
Liam Miller5,774 views today ·
Today I Rise: This Beautiful Short Film Is Like a Love Poem For Your Heart and Soul
4 min4,692 views today ·
Watch This Wonderful Video Revealing the Results of a DNA Test
1 min4,655 views today ·
25 Cheat Sheets for Taking Care of Yourself Like a Damn Adult
Anna Borges3,898 views today ·
Incredible Speech by Charlie Kaufman Reminds Us: Things Don't Have To Be This Way
5 min2,813 views today ·
Meet the Teen Inventor Who Wants to Get the Navajo Nation off Coal
5 min2,473 views today ·
Defend the Sacred: How Could the Peace Movement Prevail?
Dieter Duhm2,465 views today ·
New Technology Brings Star Wars-Style Desert Moisture Farming a Step Closer
Amin Al-Habaibeh2,352 views today ·
10 Quotes From an Oglala Lakota Chief That Will Make You Question Everything About Our Society
Wisdom Pills1,719 views today ·
Load More
What's Next
The Lie We Live
8 min
Why Aren't Public Universities More Transparent and Accountable?
Michael Newman
TEDxOjai - Peter Joseph: The Big Question
10 min
Like us on Facebook?
47. Lisää draamaa vai lisää hyvinvointia?